He kävelevät luokseni tänään

lattiatonta käytävää

eikä minulla ole heille sanoja.

 

Ja valo joka leikkaa pimeyden

on samaa kuin heidän katseessaan.

Varjot jotka valo jättää täyttämättä

ovat samat heidän silmiensä alla.

 

Nämä ihmiset eivät ole hyviä,

eivätkä pahoja

täällä vastakohdat risteävät,

täällä vastakohdat risteävät.

 

He vaeltavat luokseni unohdukseen

olen kajo heidän kasvoillaan

minä olen heille hellä,

minä lähden heidän kanssaan.

 

(Inka-isonen laulaa Sofian laulun konfirmaatiossa, se sijoittuu ilmeisesti evankeliumitekstin ja saarnan väliin.)